DSCN2608-normal.jpg


Elämäni kultaiset päivät, tässä ja nyt. Tässä ja nyt saat hymyni. Sillä huomisesta ei tiedä kukaan eikä mennyt  enää palaa. Tämäkin koivu on kultaisia vuosia viettänyt tuulen liekutellessä oksilla ja lintujen liverressä lehvästössä, kultainen aurinko on sen kullankeltaisten lehtien läpi loistanut ja lumikiteet sen rungolla kimmeltäneet ja kullanneet ohikulkijan päivä kirkkaudellaan. Viime kesänä tuli salama ja repi syvät haavat runkoon niin että tuohekäppyrät lentelivä pitkin pihaa. Parin kuukauden päästä myrskytuuli viimeisteli lopputuloksen, kieputteli runkoa ja pirstoi sen puolivälistä poikki ja runteli koivun pirstaleiksi. Ei auttanut muuta kuin pilkkoa koivuneiti polttopuiksi. Yhden pölkyn sisuksisista paljastui tämä hymy.

Palaan taas kerran Eino Leinon runoihin päästäkseni tunnelmaan, kun yritän kirjoittaa ensi kesäksi näytelmää.  Käsiteltävinä aiheina ovat mm.  syyllisyys ja anteeksianto, kiusaaminen, vanhusten kohtelu ja mielenterveyden järkkyminen, isän ja tyttären suhde ja tyttären ratkaisut, joita isän on vaikea hyväksyä. Rakkaus, kaiken kattava.  Erityisesti runoissa minua puhuttelee tämä kohta:


                             Se murhe, mi eilen mun murtaa oli,

                              suli hymyks, kun tänään suurempi tuli

                                                               Eino Leino: Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks


Se puhutteli jo nuorena, kun Leinon runot löysin. Mutta vielä enemmän nykyisin, kun ymmärrän paremmin, millaisissa syvyyksissä kirjoittaja on vieraillut, millaista keinulautaa Eino Leinon elämä on ollut.

Näitä opetuksia yritän muistaa. Kuinka vielä jokunen aika sitten haaveilin, että saisi nukkua joskus yli aamuviiteen, edes viikonloppuna. Ja nyt on haaveena, että saisi edes joskus nukkua ehjän yön. Poju-koiran vaivat pitävät huolen, että nukkuminen on katkonaista. Välillä on täysin sippi, kuten perjantaina, kun palasin töistä. Matka oli täysi taistelu nukahtamista vastaan, kuinka joskus tunti voikin olla pitkä. Liikenteessä nukahtaminen voi tehdä samanlaista jälkeä kuin salaman isku koivunrunkoon.

Tänä aamuna oli täystähtitaivas, lunta maassa, pimeää. Joutsenet lensivät pihan yli. Näky oli niin sykähdyttävä. Pimeyden halki joutsenet, kultainen valo siivillään, valkoisen lumen yläpuolella, kirkkaiden tähtien seurassa mustalla taivaalla. Mitä muuta voi kultaisilta päiviltä toivoa, kun että saa nukkua lähes neljään saakka, ja etä saa kohdata tuollaisen näkymän.

Näihin ajatuksiin innoitti Valokuvatorstain teema: Kultaiset vuodet