380428.jpg

Valokuvat: Make. Umur valvontatehtävissä kahden jättiläisen rajalla

 

Tulen kylään, vaikka et kutsuisikaan, kirjoitan sen tähän kirjeeseen, tähän lumiseen tolppaan. Viesti tavoittaa vastaanottajan, se kolahtaa luukusta alas, vastaanottaja vavahtaa ja vaistoaa, että viestin lähettäjä liikkuu jossain männikön keskellä. Taas joku niistä typeristä roskaposteista, joita pitää sietää, hän urahtaa ja kaapaisee lumiryöpyn viestin päälle.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 He ovat veljeksiä jostain historian hämärästä, samoilla tulilla lämmitelleet, samoja erämaita vaeltaneet, samaa maata viljelleet. He rakastavat toisiaan yhtä paljon kuin veljekset rakastavat, kuin Kain rakasti Aabelia. Toinen heistä hylkäsi vapautensa ja lähti ihmisen matkaan , rupesi sen palvelijaksi, sai luun valmiina kuppiinsa, taluttimen kaulaansa, lämpimän kopin yösijaksi. Ja toinen. Toinen otti kuutamon huutoonsa, tähtiterävän veitsen viillon silmiinsä ja kostoksi iski veljensä verille. Silloin kuu kysyi: " Missä on veljesi?" Minäkö olen veljeni vartija, susi ulvoi, olkoon missä tahtoo. Silloin kuu kirosi suden niin, ettei se enää voinut kasveja käyttää ravinnokseen, ei viljellä maata, ei öisinkään olla rauhassa.

 

Yhä vieläkin kuutamoöinä kuulet, kun susi kaula pitkänä ulvoo kuutamossa kodittomana kiertolaisena, vapaana laumansa keskellä, nälkäisenä saalistaa, ja kun  oikein onnistaa, kun joku hirvi tai joku pienempi jää kynsiin, hän atrerioitsee,  kellahtaa kiepille, nukahtaa. Ulkona tuulee, lapsuus on kaukana pimeässä, hiutale putoaa turkille.

 

He  nukkuvat, näkevät toistensa unia, koira lämpimässä haaveilee vapaudesta ja suurista seikkailuista, susi haaveilee lämmöstä, herkkupaloista, ja  näkee unta veljestään, siitä että he ojentavat toisilleen käpälänsä, unohtavat vihansa, väärät tekonsa, eivätkä enää pelkää, eivät kadehdi toisiaan. Ei koira sitä, että susi sai synnyttää Rooman valtakunnan, eikä susi sitä, että ihmiselle kelpasi vain koira seuraksi. Ja silmät vettä valuen he nauravat, kertovat kommelluksistaan Puna-Hilkan matkassa, vartiopoluilla, laumansa seurassa keskellä kesytöntä luontoa.