Me saamme äänestää

          tai olla äänestämättä

Me voimme nukkua

          tai olla nukkumatta

Me saamme uskoa

          tai olla uskomatta

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Aina ei ole niin

Aina ei ole ollut niin

Tulevaisuudesta ei kukaan  tiedä

Hyvää huomenta Suomi! Olemme talviajassa nyt. On pyhä. Tänään saa äänestää, jos haluaa. Aina ei ole saanut, edelleenkään kaikissa maissa kaikilla ei ole äänioikeutta tai valinnanvapautta.

Aamu aukeni kuivana ja tuulisena. Valokuvauslenkki muuttui vetiseksi puolen tunnin kuluttua, kun makasin sammalikossa ja sihtailin kiven pinnalla kasvanutta kerrossammalikkoa.

Äänestyspaikalle saavuin litimärkänä. Kuvasin lippua ja yhtäkkiä tuuli tarttui lippuun ja se meni solmuun. Lippu solmussa, onko siinä jotakin symbolista. Näytti, että se oli melkein surutangossa, kun katsoi alhaalta.

Vieläkö kotikuntamme on olemassa, kun seuraavat vaalit tulevat? Ehdokkaat vakuuttelevat, että meidän tulee säilyä itsenäisenä. Niin varmasti jokainen haluaa, mutta tuulet puhaltavat, eivät kysy suuntaa, eivät kysy lipulta, saako kieputella. Pienillä on pienien mahdollisuudet.

Kaikilla ei ole kotikuntaa, kaikilla ei ole äänioikeutta, kaikilla ei ole pyhää eikä uskonnonvapautta. Kaikilla kansoilla ei ole omaa lippua. Kaikki eivät pysty nukkumaan, vaikka haluaisivat.

Tasan ei käy maailma eikä elämä.

<?xml:namespace prefix = v ns = "urn:schemas-microsoft-com:vml" />

Tulevaisuudesta kukaan ei tiedä, ei omasta, ei kuntansa, ei ihmiskunnan eikä maapallon. Ei edes vesipisaran. Jossain vaiheessa puhtaasta vedestä tulee pula, tai oikeammin siitä on jo nyt toisissa kolkissa maailmaa. Silti toiset haluavat rakentaa moottoriratoja vesivarastojen päälle. Luulen, että eriarvoisuus lisääntyy. Lisääntyykö? Mihin verrattuna? Vielä sata vuotta sitten Suomessakin oli huutolaisia ja vaivaistaloja. Naisilla on ollut äänioikeus vasta reilun sadan vuoden ajan. Onko meillä liikaa jo kaikkea, ettei enään mikään riitä?

Sen vuoksi äänestän.