Sisun kanssa lähdettiin etsimään kuusipuuta. Saavuimme järven rantaan, ihmetystä riitti Sisulla, mieli olisi tehnyt mennä kokeilemaan. Ranta oli jäässä mutta kauemapan vesi vielä loiski. Jalkosalmessa oli jo jäässä koko järvi mutta ei saaren tällä puolella vielä.
Ilta alkoi hämärtää, ja kuusi oli vielä löytymättä. Mutta hetken sentään voi ihailla maisemaa, kun aurinkokin on pitkästä aikaa saapunut viereilulle:
Kävisiköhän joku näistä? Kierrettiin monta kertaa samat puut - ja jatkettiin matkaa:
No entäs tämä sitten - sopisiko tämä, Sisu kysyi. No voi hyvä Sisu, eihän se ole edes kuusi vaan tuija. Tosi kaunis kylläkin, voisi vaikka harkita....
No entäs tämä sitten? Koeta nyt hyvä ihminen jo päättää, kohta on jo ihan pimeää, Sisu tuntuu miettivän. Ja sitten taas jatkettiin matkaa, olin aika sippi, sen huomaisin, repalaiset yöt ja flunssa oli tehnyt tehtävänsä, ei olisi jaksanut pohrustaa enää.
Lopulta otin kaikkkein pienimmän entisen riihen luota. Senkin ympärillä olimme jo käyneet kahdesti tällä kuusenhakureissulla. Oli jo niin hämärää, ettei löydöksestä saanut kunnon kuvaa.
Kommentit