sisusuolla2.jpg

 

Kuuntelen sumua, miten se luo nahkansa; miten aamu synnyttää valonsa, uuden päivän, miten teeri kukertaa unelmansa kumpareen takana. Minä kuuntelen, miten yksinäinen kuikka sorauttaa kurkkunsa; miten lampi pesee sen silmistä kaipauksen. Kuuntelen, miten lähimetsä pirskottelee pehmeitä pisaroita, sumun pyhittämää vettä sammalsiskojen kutreille.  Minä tahtoisin upota sumuun, hävitä näkyvistä, olla näkemättä eteen tai taakse. Kuuntelen omia sydänääniä: voi, kuinka minä rakastan niitä kaikkia.

 

Runo- ja Valokuvatorstain haaste: Sumu