HYVÄ ON HIIHTÄJÄN HIIHDELLÄ.
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun hanki on hohtava alla, kun taivas kirkasna kaareutuu-- mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu, tuul' ulvovi, polku on ummessa ja tuisku on taivahalla. Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun ystävä häll' on myötä, kun latu on aukaistu edessään-- mut parempi hiihdellä yksinään, tiens' itse aukaista itselleen ja yksin uhmata yötä. Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun tietty on matkan määrä, kun liesi viittovi lämpöinen,-- mut sorjempi, uljaampi hiihtää sen, joka outoja onnen vaiheita käy eikä tiedä, miss' oikea, väärä. Ja hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun riemu on rinnassansa, kun toivo säihkyvi soihtuna yöss'-- mut käypä se laatuun hiihtää myös hiki otsalla, suurissa suruissa ja kuolema kupeellansa.
Eino Leino
Sukset ja monot ovat olleet talviteloilla vuosia. Nyt päätin kokeilla, vieläkö muistan, kuinka hiihdetään. Lunta on niin vähän, ettei laduille ole asiaa ja viikoloppuna oli lämpötila plussalla. Järvi oli ainoa vaihtoehto kokeilla suksia. Eihän se sujunut niin kuin tanssi (teerillä näytti sujuvan sulavasti: askelkuviot olivat taiteellisia) vaan voihan sitä hiljakseen hiihdellä ja totutella lihaksia uusiin liikkeisiin pikkuhiljaa. Ja kaivaa välillä kameran esille ja kuvailla hurjavauhtista menoa järvellä. Jos meno oli järvellä niukkaa ja pysähtynyttä niin ainakin rantametsässä talitinteillä oli jo kevätlaulut kurkussa ja lumi kiiruhti vikkeläkinttuisesti pitki sammalia.
Kommentit