Aamujärvi on peilityyni, kun tulimme Sohvin kanssa rannalle polttopuukuormaa tekemään. Kevätkin tuli vihdoin.

Maa on vielä mustaa, jäät juuri lähteneet ja vieneet mennessään Sohvin parhaan koirakaverin. Eikä me voitu muuta kuin katsella rannalla. Monesta yrityksestä huolimatta, kaikki epäonnistuivat ja päättyivät pelastajien kylmään kylpyyn. Sohvikin juoksi kaksi kertaa jäälle kohti avantoa, jossa toinen koira taisteli hengestään. Kauhuissani huusin Sohville, että POIS!!!!!!!!!!!!! Ja onneksi se totteli. Entä jos se olisi juossut avannolle? Sitten mikään järki ei olisi pidätellyt minua enää siinä paikassa vaan olisin juossut perään. Ja ehkä sitten järven pohjassa olisi ollut yhden koiran sijasta kaksi koiraa ja yksi ihminen.

Oli se taas pitkän itkun päivä.

Ja joka päivä katson samaa elokuvaa silmieni edessä. Jonain päivänä se helpottaa, kun tarpeeksi monta kertaa ne mieleen syöpyneet kuvat käy läpi: koira kiertää avannossa ja painuu vähitellen pohjaan, vene, joka on ylösalaisin järvessä, kumivene, joka ei kulje jään päällä, jää, joka murtuu alta, kun hyppään pois kumiveneestä, kohmeiset paljaat jalat rannalla, yksi pelastaja kaulaa myöten jääkylmässä vedessä yrittämässä työntää venettä eteenpäin...

Siitä huolimatta elämä jatkuu. Taas.

Ja Kangasvuokon Kennel juhlii 30-vuotisjuhlia Helatorstaina. Sohvikin on kangasvuokkolaisia ja lähetää kaikille sukulaisille onnentoivotukset.