357927.jpg

 

Metsän keskellä peltotilkku, siellä he elivät kerran. Suuri perhe, niukka toimeentulo, pienet neliöt, kuinka ihmeessä siihen ahtaaseen tilaan on mahtunut niin monta suuta, silmää, korvaa ja jalkaa. Kuinka he ovat selviytyneet, kun talvi on tullut, vilu ja nälkä, ilman keskuslämmitystä, kuumavesivaraajaa, ilman sähköä ja laajakaistayhteyksiä. Hatarien seinien läpi tunketuu pohjoistuuli, auringon valo kajastaa nurkasta. Autio talo, yhä vielä heidän hengityksensä säteilee miljoonissa lumikiteissä, yhä vielä voit aistia menneet askeleet, kokea jotain pyhää, menneiden sukupolvien läsnäolon. Menneet he kai ovat maahan parempaan.