1-normal.jpg


Eläinlääkäri on tullut Pojulle tutuksi. Viikko sitten oli edessä pidempi tutkimus, kun aloin epäillä, että oli muutakin vaivoja kuin pelkästään tassuvaivat. Odotustilaan saapui myös saksanpaimenkoira ja siinä vaiheessa Poju alkoi tutista kuin horkkatautinen. Naapuripenkillä istuva mies alkoi rauhoitella Pojua ja silitellä ja Poju heilutti häntää hänelle, vaistosi varmaan ystävällisen kokeneen koiraihmisen.  Kerroin, että Poju on saanut niin monta kertaa selkään ko. rodun edustajalta. Mies sanoi Pojulle, ettei ole mitään hätää. Kohta pääsimme sisään ja huomaavaiset saksanpaimenkoiran omistajat siirtyivät siksi aikaa syrjään, että pääsimme turvallisesti ohi.

Kun Poju oli nukutettu ja makasi lattialla, meni yksi nainen ohi, oli jo ulko-ovella, kun kääntyi takaisin. Tuli luo, ja alkoi kertoa, että hänellä on ollut kaksi sileäkarvaista noutajaa ja että seuraava on myös, kun uuden aika tulee, niin ihastuttavia ne ovat, ovat aina hyvällä tuulella. Olen samaa mieltä. Kysyin, kuinka pitkään hänen koiransa ovat eläneet. Toinen oli seitsemän ja toinen kahdeksan. Ehtoopuolella väistämättä Pojun elämä on.

Jälkeenpäin säpsähdin, mitä nainen kertoikaan? Miksi olin kuunnellut niin huonosti. Sanoiko hän, että toinen koirista oli kuollut myrkkyyn? Ei kai vain....Pojun yksi sisaruksista on kokenut saman surullisen kohtalon. Entäpä jos kyseessä olisikin ollut yksi Pojun sisaruksista. Miten päästinkään tuon hetken niin kevyesti ohi, kun koko ajan janoan tietoa Pojun vaiheista, ehkä siinä olisi ollut tarjolla.

Viereisen penkin mies sai ikäviä uutisia leikkaussalista, hänen koirallaan muiden vaivojen ohella oli löytynyt kasvain nivusesta. Rauhallisesti hän näytti tiedon ottavan vastaan. Teki mieli sanoa jotain lohdullista, mutta kaikki sanat olivat kateissa. Sanoin vain, että se on kova paikka, sitten kun joutuu luopumaan.  Ennen kuin lähdin tuli koira pois leikkaussalista, tötterö päässä ja makaili siinä. En voi muuta kuin toivoa heille kaikkea hyvää.

Eläinlääkärikäynneistä on jäänyt hyvä mieli. Palvelu on ystävällistä ja asiantuntevaa ja henki hyvä ihmisten kesken. Miten monet täysin tuntemattomat ovat alkaneet jutella kuten tuollakin käynnillä.

Pojulla ei löytynyt kasvaimia. Yritetään nyt kolmatta särkylääkettä. Aluksi vain vaivat pahenivat, yökäynnit lisääntyivät, levottomuus, vaeltelu paikasta toiseen ja valittaminen, mutta nyt olemme saaneet muutamana yönä nukkua peräti aamuviiteen saakka. Mikä autuaallinen joululahja! Olen niin iloinen ja kiitollinen. Joulu taitaa sittenkin tulla meille.