"Joka vuosi, jouluksi, pyrin kirjoittamaan runon. Se on ainoa syntymäpäivä johon suhtaudun jotakuinkin vakavasti...En tiedä, miten näin on käynyt, mutta yritän joka jouluksi kirjoittaa yhden runon onnitellakseni siten ihmistä, joka otti vastaan kuoleman meidän edestämme."   -    Joseph Brodsky: Joulutähti

 

Joka vuosi 15 vuoden ajan meiltä kirjoittapiiriläisiltä on toivottu Joulusivuja paikallislehteen. Mikä kunnianosoitus meille kirjoittajille. Vaikka joka joulu tuntuu, että nyt tämä oli viimeinen kerta, mitään uutta en enää pysty asiasta keksimään tai sanomaan, niin seuraavana vuonna taas mukana. Tänä jouluna olin mukana kahdella runolla, muutamalla valokuvalla ja yhdellä kertomuksella.

 

Aasisisareni jouluhaastattelu

 

Sinä aasisisareni

kaukaa jouluyön pimeydestä

sinä ikuinen kuormien kantaja

huolien ja murheiden tuttava

aasinristi hartioillasi kuljit kohti joulua

 

Etkö sinäkin ollut silloin aivan uuvuksissa

nälkäinen ja janoissasi?

Ekö sinunkin aasisydämesi ollut pakahtua surusta

kun taluttajasi painoi hikisen päänsä kaulaasi vasten

ja huokaisi hiljaa:

”Ei sijaa meille, ei missään majatalossa.”

Tänäkin jouluna niin monen huokaus.

 

Ja kun tuleva äiti painautui kylkeäsi vasten,

suurilla aasinkorvilla kuulit

pelokkaat sydämenlyönnit ja pienet potkut

Yön silmistä valahti kirkkain kyynel,

mitä koskaan on maailmassa nähty.

Kuinka paljon tänäkin jouluna kaivattaisiin

kaltaisiasi, joilla on suuret korvat.

 

Etkö sinäkin ollut aivan valmistautumaton siihen kaikkeen

Etkö sinäkin ollut aivan ymmällä

siitä, että juuri sinut oli valittu päätehtävään

kaikkien uljaiden eläinten joukosta

lämmittämään, ruokkimaan ja kantamaan pienokaista.

 

Sinä aasiystäväni

voisitko opettaa minullekin salaisuutesi

että osaisin yhtä nöyrästi kantaa toisten kuormia,

kuulla toisten houkauksia,

että osaisn jakaa lämpöä ja rakkautta

että osaisin ottaa vastaan Joulun Lapsen

yhtä aidosti kuten sinä

silloin ensimmäisenä jouluna.