sunnuntai, 25. marraskuu 2018

Aamulenkillä

20181125_084441.jpg

 

Tänä aamuna oli ohjelmassa aivan normaali aamulenkki. No ei siitä ihan normaalia sitten tullutkaan, kun oli niin paljon nähtävää ja koettavaa ja ihmeteltävää. Meni kolme tuntia ihmettelyihin.

Ensin tuli kuu esiin soramontulla. Sitten mentiin järvelle ihmettelemään rantajäätä. Poistullessa yllätti värikäs auringonkajo ja pimeys muuttui hämärästä päivänvaloksi. Ja sitten tuli vielä kaiken kruunajaiseksi lumisade.

Rakastan marraskuuta: se riisuu turhasta, pelkistää ja hidastaa elämän peruskysymysten äärelle.

Minulle kelpaa tällaiset päivät, jolloin ei tapahdu mitään ja kuitenkin tapahtuu kaikki. Minulle kelpaa myös ne päivät, jolloin aika matelee tihkusateen ja sumun seassa, eikä päivä tunnu valkenevan ollenkaan. Juuri tällaisina päivinä tuntuu sulautuvan siihen itsekin kokonaan.

Kokemus lumisateen alkamisesta, on elämää suurempi kokemus. Aivan kuten päivän valkeneminen tai pimeyden saapuminen. Niissä on sisällä suuri mysteeri, joka osoittaa , että tietomme on aina vajavaista. Kuka osaisi sanoa sen sekuntin, milloin lumisada alkaa, milloin pimeys, tai milloin järvi jäätyi.

 

sunnuntai, 25. marraskuu 2018

Ensilumi

20181125_094046.jpg

 

Mie ootan jo talvea. No, tuleeko se jo tuolta?

sunnuntai, 25. marraskuu 2018

Keveys

 

20181125_094706.jpg

 

Tätä kuvaa ei hevin tunnistaisi marraskuun kuvaksi. Niin suurta keveyttä, ei uskoisi marraskuusta löytyvän, ei sellaisia pastellin sävyjä kuukaudesta, jonka mieltää harmaan ja pimeyden kuukaudeksi.

Mieleen tulee Bertol Brechtin runo:" Kun hän oli kuollut, / laskettiin hänet maan sisään / kasvamaan kukkia, / perhosten leikitellen lentää. / Hän oli niin kevyt. / Maa tuskin tunsi hänen painoaan. / Miten paljon tuskaa tarvittiin, / kunnes hän oli niin kevyt."

Minun marraskuulle on käynyt juuri noin.

 

lauantai, 24. marraskuu 2018

Illan hämärtyessä

Illan päätteeksi laitettiin kirves katokseen ja pellit uusien puiden päälle ja lompsittiin järven rantaan tutkailemaan jäätilannetta. Rannassa oli pieni reunus jäässä. Järvireissun aikana tuli pimeää ja koottiin kamppeet ja lähdettiin kotiin.

 

20181124_154502-001.jpg

20181124_155904.jpg

lauantai, 24. marraskuu 2018

Polttopuut

20181124_092614.jpg

 

Mie aloitin uuden polttopuukauden lauantaina. Kyllä puu voi olla kaunis. Ei olekaan vielä tästä hopeapajusta kokemusta. Millainen se mahtaa olla polttopuuna?

Phanvartijapuuna se on mainio. Ollut pihassa kenties yhtä kauan kuin pihakin ollut. On sitä myrskyt riepotelleet, tuntit hakanneet, sade piiskannut mutta vieläkin raihnaisena ja ränsistyneenä se vaan elää kituuttaa tuulia ja sateita uhmaamassa ja elämäniloa jakamassa,

Nyt on sitten aitan katolle kallistumassa ollut haara saatu alas ja pilkottu polttopuiksi.