torstai, 25. toukokuu 2017

Tassu pipi

 

DSCN2297.jpg

 

Hakuharjoituksissa sattui pieni onnettomuus. Kannokkoisessa taimikossa pikku koivun kanto juuttui varpaan väliin ja kun vauhti oli kova niin tassusta repesi kynsi kokonaan pois. Uutta ei enää taida kasvaa, kun kynsivallikin repeytyi. Nyt on pakko lötkötellä, pitää sidettä ja ottaa rennommin. Haku on Sohvin herkkulaji, kadonnut ihminen, sen etsiminen ja löytäminen parasta maailmassa. Nyt ei ole vähään aikaan asiaa metsään.

 

DSCN2316.jpg

 

Sidettä on vaihdettu moneen kertaan mutta ei se vaan tahdo pysyä. Eläinlääkäri osasi kyllä tehdä erittäin hyvän siteen, se varmaan olisi pysynyt, ellen olisi ottanut pois. Ensimmäisenä yönä koira oli levoton ja luulin että tassu vaivaa. Niin purin paketin enkä saanut enää pysyvää tilalle. Sitäpaitsi Sohvin lempiharrastus on muutenkin kaikkien pehmoisten pumpulien nyppiminen. Kuten esim päiväpeiton pehmusteiden. Tuppoja on siellä ja täällä ja tuolla, joka puolla.

 

DSCN2331%20%282%29.jpg

 

Aika kippurakärkinen on tämä sideversio. Eiköhän tälle naura jo maan matoset  ja muut otukset, vaikka ne oravat, jotka kisailivat yläpuolisella langalla ja pihan harakat. Ollapa näppäräsorminen ea-osaaja!

 

sunnuntai, 14. toukokuu 2017

Valkovuokot

 

DSCN2290.jpg

 

Kevät on edistynyt hitaasti, kylmää on ollut ja yöpakkasia pitkään. Välillä sataa räntää ja lunta. Melkoinen yllätys oli löytää tuvan päädystä kukkivat valkovuokot. Ehkä ne halusiavt muistuttaa elämän voimasta, siitä, ettei mikään voima voi lannistaa niiden elämänhalua. Kiitos vuokot teille.

 

DSCN2291.jpg

 

Pakkanen on nipistellyt terälehtiä.

 

DSCN2293.jpg

 

Äitienpäivämuistoja. Ensin kukki sinivuokot, sitten valkovuokot. Koivuissa oli lähes aina jonkin kokoiset hiirenkorvat. Nyt ei kevät ottanut kuuleviin korviinsa mitään toivetta hiirenkorvista. No tuli rännit putsattua ja tuvan ulkoseinä pestyä lähes kokonaan. Yhden ikkunan yläpuolelle en yltänyt. Oliisi pitänyt olla pidemmät tikkaat.

keskiviikko, 10. toukokuu 2017

Kokonainen vuosi täynnä


DSCN2257.jpg


Sohvista on kasvanut hyvin reipas ja kiltti koira. On ollut terveenä ja sopeutunut hyvin koiranelämään. Olemme käyneet koirakoulussa tottistelemassa kahdessa eri paikassa, opiskelleet noseworkkia, sekä harjoitelleet hakujuttuja. Hyvin Sohvi tuntuu kadonneet ihmiset löytävän piiloistaan. Metsäretkiäkin tehdään. Nenäkurssi päättyi epäviralliseen mölliestiin- ja kisaan. Sohvi oli nopein siinä, 16 sekunnissa oli haistellut laatikot ja löytänyt niihin piilotetun hajun. Oli kyllä uskomaton suoritus.


Olemme myös harrastaneet hiirijahtia talven aikana, kun tänne sisälle ilmestyi hiiri juoksentelemaan. Lopulta hiiri meni koiranruokapussiin eikä päässyt pois. Aamulla pussi pomppi ja hytkyi, kuin olisi kala ollut siellä.


Näyttelyssä emme ole käyneet. Pentunäyttelyyn olin kerran menossa, mutta sitten tuli epäonnea matkaan, kun minulla meni roska silmään ja jouduin kääntymään kesken matkaa takaisin, kun rupesi niin kaivertamaan silmässä. Jouduin käymään lääkärissä, kun ei roska muuten irronnut.


Sohvilla nousi toinen korva pystyyn, enkä uskaltanut alkaa liimata sitä, kun oli jo pakkasia ja pelkäsin korvan jäätymistä ja muutenkin olin epävarma, miten asian olisi hoitanut. Mutta eipä tuo meidän elämää haittaa.  Parempaa Sohvia en olisi voinut mistään löytää.


Muutaman kerran Sohvi on ollut levoton koko yön, liikkunut paikasta toiseen eikä missään ole ollut hyvä olla. Epäilen, että olisi potenut silloin närästystä, jota saataa aiheuttaa liian rasavien ruoka. Kalanmaksaöljyäkö olin silloin antanut?


Kuvassa Sohvi tarkkana hakuharjoituksen alla. Tähän loppuun runotunnelma yhden hakuharjoituksen päätteeksi:


Arkipäivän onni


Sataa vettä, on perjantai-ilta

makaan kuusen juurella

on hetki aikaa miettiä, mistä olen tullut

mihin olen menossa

sataa vettä

maa tuoksuu, sammal, havunneulanen, pisara arkista onnea

olen lähellä maata,

yhteydet ovat poikki, kännykkä rikki

metsä lauluista tyhjä

ja kun pisara putoaa

olen hetken  lähellä taivasta

olen lähellä arkipäivän onnea

sitä että

että joku etsii

että joku löytää

minut, eksyneen, kadonneen

että joku on kohta siinä

puun juurella

joku aina on

                      Perjantai-iltana 7.4.2017 sateisessa metsässä etsintäharjoituksessa



keskiviikko, 22. maaliskuu 2017

Maailman Runouden päivä

 

Runous on yksi puhtaimmista vapauden muodoista.Maailma on runo. Maailma on Runous.Maailman runouden päivän kunniaksi kirjoitin runon:

 

Kyllä minä niin iloitsin
 

että on silmät

että niitä on kaksi

että voi kysyä toiselta

että mitä mieltä se on maailmasta

tai siitä punaisesta ravatista

 

Kyllä minä niin mieleni pahoitin

että joku häpäisee niin punaisen

että rakkauden väristä tulee pirskottuneen veren väri

että ravattikaulassa kuristetaan kuoliaaksi ihmisen oikeus

vapauteen ja

oikeus ihmisyyteen

että rajat vedetään niin kiinni

 

pitäisikö minun siis iloita että on kaksi silmää

että ne kertoo maailmasta

kertoo mitä kertoo

 

Maailman runouden päivä

World Poetry Day

"Runous on yksi puhtaisimmista kielellisen vapauden ilmentymistä. Se on kansojen identiteetin ainesosa ja ilmentää kulttuurin luomisenergiaa, sillä se pystyy uusiutumaan jatkuvasti" - Irina Bokova, UNESCO:n pääjohtaja.

YK:n alainen kasvatus-, kulttuuri- ja tiedejärjestö UNESCO juhlistaa joka vuoden maaliskuun 21. päivänä runouden voimaa kulttuurin, luovuuden ja innovaation lähteenä. UNESCO painottaa julistuksessaan runouden päivästä, että päivän myötä halutaan tukea kielellistä monimuotoisuutta runoilmaisun kautta ja antaa uhanalaisille kielille mahdollisuuden tulla kuulluksi yhteisöissään. UNESCO toivoo, että päivän aikana koulut, kunnat, runoyhteisöt, museot, julkaisijat ja kulttuuriyhteisöt kautta maailman antaisivat mahdollisuuden nauttia ja iloita runouden traditioista, jotka muuten eivät saisi sitä huomiota, jonka ne ovat eittämättä ansainneet osana kulttuuriperintöämme ja ovat edelleen tärkeä osa elävää taidekulttuuria.

http://www.ykliitto.fi/tapahtumat/maailman-runouden-paiva

perjantai, 24. helmikuu 2017

Yhes enemmän

 

DSCN2037.jpg

 

Yhes enemmän - harrastemessut ovat ohi. Paikalla oli reilu kolmekymmentä paikkakunnan järjestöä, yhdistystä ja harratajapiiriä esittelemässä toimintaansa. Meidän kirjoittajapiirikin yhtenä joukossa. Täytyy ihailla tätäkin aikaansaannosta, että moni jaksoi tulla, vaikka monenlaista murhetta ja haastetta jokaisella on elämässä menossa. Minusta meillä oli oikein tyylikäs osasto. Koululaisvierailun aikana oli kuulemma oikein jonoa pikkukirjoitustehtävän äärellä. Tehtävänä oli: Kirjoita lause, mitä sinulle tulee mieleen aiheesta Suomi sata vuotta.

Palkinnoksi sain nostaa aforismin ja saattoi vielä voittaa satukirjankin.

Kun ei ollut kameraa mukana, niin kuvasin seuraavana päivänä edellisille messuille värkkäämäni aforismiarparasian, joka iloksen palautui minulle näiden messujen yhteydessä. Samalla tuli kuvaan pari päivää satanut puhdas lumihanki ja talvipäivän auringonvalon loihtima kirkkaus.

Nostin arvan ja siellä luki:

Totuus ei ole mikään kiertokirje, johon kerätään allekirjoituksia (Soren Kierkegaard)