sunnuntai, 16. kesäkuu 2019

Karpalo kukkii

 

Näistä kaikista jos tulee marjoja, mihin enää voi astua? Kyllä on mahtavasti kukkia. Nytkin säälitti kävellä paikoin, kun joutui kukkia tallomaan. Anteeksi karpaloiseni!

karpalonkukat.jpg

 

Nuput ja höyhen. Jotakin herkkää molemmissa.

DSCN9954.jpg

 

Yksi höyhen seilasi lammen pinnalla. Niin kevyttä oli sen meno. Kevyttä ja nopeaa, tuulen mukaan purjehtimista. Katsoin, kuinka suunta äkisti vaihtui, ja kohta taas uudestaan. Sellaistako on ihmisenkin vaellus täällä elämässä. Ja tuuli. Tuuli tulee mistä tahtoo ja menee minne tahtoo. Näin ei aina käy ihmisen tie. Eikä höyhenenkään.

DSCN9961.jpg

 

 

 

 

sunnuntai, 16. kesäkuu 2019

Kihokit

 

DSCN0057.jpg

 

Nämä on kyllä mielenkiintoisia kasveja. Kauniita. Mutta näiden kauneus on petollista ja vaarallista. Onneksi en ole hyttynen tai mikään muukaan suokärpänen, sillä silloin saattaisin joutua tämän lihansyöjäkasvin saaliiksi.

Kaunistahan näitä on katsella ja haastavaa kuvata tuota kauneutta. Mikä luonnossa näyttää kauniilta voi olla toisinaan vaikea saada kameran linssiin.  No tässä nyt yksi otos kymmenistä yrityksistä. Mahalleenkaan ei oikein näiden eteen viitsi mennä ryömimään, kun kasvavat niin märissä olosuhteissa, lammen rannalla vetisellä rämeellä ja nevalla.

Muita suolla kukkivia: karpalo (aivan mahtava kukinto menossa), suopursu kuihtumaan päin, tupasvilla. Kankaalla Vanamo.

 

sunnuntai, 16. kesäkuu 2019

Kaakkurit

Kaakkurit aamu-uinnilla ja itikoita pyytämässä sunnuntaiaamuna lammella. Olo oli kuin olisi elänyt sadussa, menneissä ajoissa juuri maailman luomisen jälkeen.

 

 

kaakkurit2.jpg

 

kaakkurit.jpg

 

Vietettiin luonnonkukkien päivää. Matkan varrella suopursut velloivat mahtavina merinä, tosin kuihtumaan päin oli niiden kukinta kääntynyt.

Valon ja kasvun aika - olisiko tämä sellaista?

Sitäkin mietin, onko kuihtuminen kasvamista. Kotipihlajan alla on sitä mukava miettiä, kun pihlajankukka kuihtuu, alkaa marja kasvaa. Vaan miten käy ihmiselle. Onko kuihtumisen sisällä jonkinlaista kasvua, suostumista ihmisen osaan ja arvaamattomuuteen.

Jäin pohtimaan ylipäätään kasvua: mitä se on, kurkottamista ylös, ulos, maahan vai sisäänpäin? Ja kuinka sen ilmentäisi kuvissa.

Kokeilin Picasan-kuvausohjelmassa kohtaa zoomaus ja tuollaista jälkeä sain sillä aikaan. Se miellytti minun silmää. Tiedä häntä sitten, mitä asiaan perehtynyt näistä sanoisi.

 

 

sunnuntai, 12. toukokuu 2019

Terveisiä suolta

DSCN9450.jpg

keskiviikko, 1. toukokuu 2019

Vappu

Toukokuun ensimmäinen, vappu. Ei ollut tippaleipää, ei simaa, ei munkkeja. Mutta luonnosta löytyi korvikkeita. Kevään ensimmäinen korvasieni oli ilmestynyt polulle. Se on vähän kuin tippaleipä.

 

20190501_071518.jpg

 

No entäs tämä sitten.  Kukkiva maahan pudonnut pajunkissa tarjoili makeaa simaa vierailulle tulleelle hyönteiselle. Vappua tämäkin.

20190501_070917.jpg

 

No jos ei ollut simaa, niin kuplivaa löytyi kevätpurosta. Voi tätä kauneutta. Ja jos ei ollut ilmapalloja, niin kuplien ilo korvasi tuon menetyksen:

20190501_151632.jpg

 

Lehtikuusikin oli päässyt kevään alkuun:

20190501_153514.jpg

 

Lehtikuusen kukka on kuin ananas:

20190501_154049.jpg