Sinun Pegasos: häntä hulmuten tanssii, saa ilmaa siipiensä alle, liitää, ottaa korkeutta ja syvyyttä taivaalla, järven rannalla ison linnun siiven alla, sateenkaaren alla. Nukahtaa kukkien tuoksuun, herää lintusten lauluun.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

              Sinun Pegasos,

              kas kummaa,

              tuota tummaa hummaa

                        kuinka hänellä riimit rimmaa

                        kuinka kevyesti hän kynnykset stimmaa.

 

 

 

Minun Pegasos: häntä poikki, siivet särkyneet, turpa tukossa, takajalka poikki, korvissa tulpat ja silmillä laput. Minun Pegasos potee kaviokuumetta ja hinkuyskää, köhänöhää ja laiskimusmatosia. Talutin hänet vihreille niityille lepäämään ja ottamaan aurinkoa. Ehkä hän toipuu. 

 

 

               Kas kummaa,

               hän höristää korvia ja apilasta haukkaa:

                        kautta kuurojen korvieni

                        täällähän on kukkien tuoksua

                       ja lintusia

                       kohta on elämä pelkkää ravia ja laukkaa.

 

 

Runo- ja valokuvatorstain haaste: Kas kummaa