Pimeys kätkee monta salaista puutarhaa. Pimeys polun varrella, pimeys ihmisen sisällä, pimeys marraskuun aamussa. Kun pimeyteen alkaa tihkuu valoa, aukeavat salaisuudet:  puolukanvarpujen valo, sammaleen valo, kuihtuneiden kanervien valo, ihmisyyden valo. Raottakaamme pimeyden verhoa. Ihmetelkäämme.

Kuvan valo kuvattu tänään aamulenkillä kuutostien polun varressa mainoskyltin juurelta.

Valokuvatorstain haasteena seuraava katkelma:

""Metsä oli sateesta raskas, puut aivan hiljaa. Kaikki oli lakastunut ja kuollut, mutta maatuneesta maan kamarasta nousi kohisevalla voimalla myöhäissyksyn salainen puutarha – kiiltävien turvonneitten kasvien outo lajisto, jolla ei ollut mitään tekemistä kesän kanssa. Paljaat mustikanvarvut olivat kellanvihreitä ja karpalot tummia kuin veri.[…] Sateen kohina ja veden solina jatkuivat muuttumattomina, niissä oli sama lempeä yksinäisyyden ja täyttymyksen ääni."

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (1970),  suom. Kaarina Helakisa.



Tässä muutama muu kuva marraskuun pimeästä aamusta: