DSCN2841.jpg

DSCN2856.jpg

 

Loman aikana sitten pätkin pottopuuksi yhden koivun, jonka Kiira myrsky oli katkaissut.

Kaikenlaista mielenkiintoista tapahtui työn aikana.

Tiellä oli kova liikenne, enkä uskaltanut mennä pölkkyjä hakemaan, kun tie on niin kapea. Yhden lastin hain seuraavana päivänä ja jouduin hankaluuksiin tiellä kulkevan rekan kanssa. Ei kun peruuttamaan että pääsi ohittamaan.

Seuraavana aamuna menin sitten puoli kuudelta hakemaan puita, ajatuksena, että kukaan ei ole vielä siihen aikaan liikkeellä.

Kävi juuri päinvastoin. Taas tuli iso auto ja taas oli ajettava pois tieltä. Kolme kertaa ja aina kävi samoin.

Viimeinen peruutus epäonnistui, ajoin kiveen enkä päässyt eteenpäin enkä taaksepäin, kun rekka oli edessä. Yritin kammeta kiveä sivuun mutta en jaksanut eikä kuljettaja tullut auttamaan. Kuski kyllästyi odottamaan ja pääsi kuin pääsikin ohi ja meni menojaan. Ei jäänyt katsomaan, kuinka autolle kävi. Joku naarmu taisi tulla lisää.

Hain katoksesta rautakangen ja lapion ja niillä sain kammettua kiven ojaan pois tien reunasta. kun oikein ähelsin.

Enää en uskaltanut mennä auton kanssa hakemaan loppuja pölkkyjä vaan kannoin ne pihaan. Ugh, kuinka painava voikaan olla  tuore koivupölkky. Ihan hengästytti, kun joutui kulkemaan ylämäkeen. Onpa kunto mennyt huonoksi.

Lopulta puu oli pätkitty ja kuormattu. Loppu hyvin kaikki hyvin. Samalla tuli kaadettua pienempi koivu, että arvopuut saisivat enemmän tilaa kasvaa.

Siinähän se loma menikin. Välillä mustikassa ja välillä puiden kimpussa. Ja sitten vielä aittoja siivotessa. Ja kun mikään niistä ei huvittanut voi tarttua Seppäsen kirjaan Evakko ja palauttaa mieliin mennyt aika, joka niin kovasti muistuttaa näitä aikoja. Ja ajatella sitä, että samaa olivat kokeneet minun isä ja tädit ja heidän perheensä.

Juu ja yhtenä päivänä oven lukko oli väärässä asennossa. Paiskasin oven kiinni. Se meni lukkoon. Avaimet olivat sisällä. Puhelin oli sisällä. Hyvä mie!

Iltapäivän sitten rassasin oven lasia pois. Sekin särkyi, vaikka yritin varovaisesti irrottaa. Aina ei kaikki suju. Yritin myös laittaa portteja pihaan, ettei Sohvi juoksisi tielle auton alle. Mutta ei sekään onnistunut. Ja sitten Sohvi poti sitkeää mahatautia, välillä tuli verta ja soitin jo hädissäni eläinlääkärille. Lopulta tauti hellitti, ja työtkin alkoi. Ehkä myös mieliala alkaisi kohota nollasta ylöspäin.