Sisu-pentu kasvaa hurjaa vauhtia. Kun viisi kuukautta tuli täyteen torstaina, ei enää häntää tahtonut saada samaan kuvaan mahtumaan, niin pitkä se oli. Kuten pentukin. Juuri syntymäpäivänsä kynnyksellä se pääsi itse nousemaan sohvalle ja sen jälkeen sohva on ollut kovassa käytössä.

Pennun kasvatus - kirja on ollut kovassa käytössä. Koirakoulussakin kävimme torstaisin koko heinäkuun ajan. Molemissa on sama oppi: lempeydellä ja kunnioituksella, palkitsemisella ja toistoilla oppimista tapahtuu. Ei voi vaatia, jos toinen ei ymmärrä.

Jään miettimään oppeja. Voisiko niitä soveltaa myös toiseen koulutukseen, jota käyn. Siihen kuinka koulutan itseäni omien tunteiden käsittelyssä. Vaadinko liikaa? Vaadinko muutoksia liian nopeasti? Muistanko olla armollinen itselleni? Kuinka on ymmärrykseni laita?

Niin tai näin, hyvä on asioita miettiä. Ja hyvä opiskella kasvattamista, muuten olisi moni asia jäänyt tekemättä, tai tehty aivan väärin.

Muutamia "vaarallisia" asioitakin on tullut vastaan mutta onneksi niistä on selvitty säikähdyksellä: kyyn kohtaaminen metsässä (jaa, omistajani voisi laittaa kyllä käärmeenkohtaamiskursille, miettii Sisu, niin päätöntä oli ihmisen käytös), pesupulveritabletin syöminen, ja yhden kiltin tytön päälle hyppiminen.

Mutta kaikin puolin Sisusta on kasvamassa hieno koira. Kun olin kuusi päivää poissa, Sisu pääsi naapuriin hoitoon ja koki varmaan olevansa koirien taivaassa, kun oli seuraa, leikkiä, hyvää kohtelua, kaikkea kivaa. Hyvin oli aika mennyt. Sopeutuvainen luonne.

Kuvassa Sisu viisi, neljä ja kolme kuukautisena:

 

IMG_3016-normal.jpgIMG_2778-normal.jpgDSCN4764-normal.jpg