Ruusut ovat ystäviäni, sanat ovat ystäviäni, runot jotka kertovat ruusuista ja puista, ja linnuista jotka laulavat puissa, ja niistä jotka ovat meneet, Ruusut ovat ystäviäni, sillä niissä kukkii menneiden sukupolvien kosketus, joku heistä tätäkin ruusua on pidellyt käsissään. Tuuli on ystäväni, aurinko ja sade, ne pitävät heistä huolta, ystäväviäni ovat kaikki jotka eivät mene ohi, vaikka menevätkin. Muisti on ystäväni, muistot ovat ystäviäni, vaikka nekin pettävät joskus. Ruusut ovat ystäviäni ja hopeapajut, joiden alla ruusut asuvat, hopeapajut ovat ystäviäni, vaikka ne ovat raihnaisia jo ja kuvat niistä ovat ystäviäni ja kaikki kauneus ja värit jotka sen tekevät on pelkkää ystävyyttä.
Entä elämä? Ja sen varjo?
Nekin ovat ystäviäni. Vaikka joskus sen unohtaa.
Kiitos ystävyydestänne.
Kommentit