IMG_1617.jpg

 

Jouluaattoaamuna heräsin unesta. Olin SUPOn kuulusteluissa, olin jotenkin sekaantunut Kenian sisäisiin asioihin, minua epäiltiin terrorismista ja lahjusten antamisesta, ja joidenkin ihmisten suosimisesta. Aika kummallinen joulu-uni!

Siinä hereillä ollessa mietin, kuinka turhauttavalta tuntuisi, jos suurilla ponnistuksilla saataisiin kylään rakennettua kaivot ja vesijodot ja lapsille mahdollisuus käydä koulua ja sitten tulee aids, ebola tai isis ja tuhoaa kaiken.

Meillä sentään ei tuollaista riesaa ole. Kuinka kiitollinen olin hetken aikaa. Ennen viittä potkaisin itseni ylös ja aamutoimiin ja koiran kanssa lenkille.

Uutisissa kohotettiin kansan joulumieltä: kerrottiin, että jouluun käytetään 500 euroa keskimäärin rahaa, että joulukauppa on taantunut ja haastateltiin ihmisiä, mitä he ostavat ja mitä he syövät. Kello yhdeksän uutisissa samat asiat kuulin jo neljännen kerran. Mietin, kuinka uutisetkin ovat ihan erilaisia nykyään. Ehkä sitten joulu-uutisten pitääkin olla tuollaisia, että joulumieli kohoaisi kattoon? Mietin niitä ihmisiä, joita ei haastateltu, joilla ei ollut varaa laittaa 500 euroa jouluun, millaisissa tunnelmissa he juuri nyt olivat.

 

DSCN6641.jpg

 

Aamutoimiin kuului joulukuusi-asia. Kannoin sen sisälle. Sitten huomasin, että jalka oli rikki, ei sinne voisi laittaa vettä. Ajattelin upottaa mehupullon jalan sisälle. Ensin kaatui mehut lattialle, kun korkki ei ollutkaan kiinni, kun käänsi pullon ylösalaisin. Eikä pullosta saanut toimivaa ratkaisua mitenkään, vaan vedetkin tursusi ulos, kun työnsin kuusta pullon sisään. Minulla oli nyt mehu-vesi-sulavalumi sekoitus lattialla.

Kannoin kuusen ulos, kaadoin jalkaan vettä ja toivoin että se jäätyisi. Mutta ei se jäätynyt vaan valui pois. Kuusi rötkötti moneen suuntaan vinossa eikä suostunut kuin hetken olemaan suorassa. Tähti tippui vähän väliä latvasta.

Lapsena nauroimme isän valinnoille; meillä aina oli lyhyt ja lihava kuusi. Ja huomaisn, että juuri sellainen oli minun kuusi nyt, oikeastaan vieläkin lyhyempi ja leveämpi kuin mikään isän tuomista  kuusista. Päivän mittaan monta joulumuistoa tuli mieleen, ja samalla iski haikeus ja kaipaus täydellä vimmalla kimppuun.

Jouluvaloja en uskaltanut laittaa, kun en tiennyt, oliko ne ulko- vai sisäkäyttöön tarkoitettuja ja kaiken lisäksi pistorasia oli vielä polttopuiden alla ja pelkäsin kirkasvalomigreeniä, jonka olin saanut aikaisemmalla yrityskerralla, kun virittelin jouluvaloja. Siis pimeä kuusi oli nyt pihalla.

Lattialla oli iso kasa roskaa kuusen vierailun jäljiltä, kuivettuneita heiniä ja lehtiä, lepän kuivuneita urpuja, varisseita neulasia. Aloin siivota ja huomasin, että matotkin oli ihan pölyisiä ja pian myös omat vaatteet. Kaikki saivat ulkoilutusta ja pöllytystä ja raitista pakkasilmaa. Lattia sai harjasta ja mopista ja imurista. Innostuin lisää: vein myös petivaatteet ulos ja laitoin koneet käyntiin, pyykkikone ja tiskikone hurisivat kilpaa joulumusiikkikoneen kanssa. Kun kello löi jo viisi toisen kerran, minua alkoi kyllästyttää koko touhu ja koko joulu, Juhani ja Liisi siinä sivussa ja kaikki muutkin joululaulut.

Jotenkin sain huushollin siedettevään kuntoon ja viimeiset lahjapaketit perille hiukan ennen joulurauhan julistusta.

 

DSCN6763.jpg

 

Tuntui juhlalta. Kunntelimme Sisun kanssa radiota ja sytytin kynttilät, Sisu makasi kainalossa ja sai paljon silityksiä ja oli ihme ja kumma täysin rauhallinen, nukkui kauan, koko Sukuvika-ohjelman ajan. Ohjelmassa haastateltiin isä ja poika Kuusistoa, ja jäin miettimään, mikä lahjakkuus perityy ja miten ja mikä on ympäristön ja esimerkin ja kannustuksen voimaa. Löysin uuden lempparijoululaulun ohjelmasta, olikohan nimi Hiljainen joulu.

Sitten alkoi kipristellä mahassa. Peruin joululounaalle osallistumisen, enkä päässyt hautausmaallekaan mahavaivojen takia. No radio tuli taas apuun, ja kirkkotunnelma oli joulua täynnä, ja se ulottui meidän sohvalle saakka ja kohosi korkeuksiin aina kattoon asti. Seinällä leikittelivät liekkien varjot, jotka liikkuivat radioäänien taajuuksien vaihteluiden mukaan.

Ruuan suhteen aattoillan herkku olikin lähes täyspaasto, se oli ihan hyvä herkkuhetki, pikkaisen mehua eikä muuta.  Silti podin hiukkasen huonoa mieltä siitä epätasa-arvosta, että Keniassa  ei mässäilty täysinäisten lihapatojen äärellä, eikä monessa muussakaan maassa, ja siitä, ettei kaikkialla ollut maassa rauha, eikä hyvä tahto vallinnut ihmisten kesken. Ja minä itse, olinko tehnyt mitään asian hyväksi?

Joulupaketeista paljastui kaikenlaista mielen, silmän, korvan ja sielun herkkuja, niistä nautiskeltiin kaikessa rauhassa. Sisu telmi littlebigger-pehmoluun kanssa ja nakersi koko illan savustettua naudan polvilumpiota, minä lueskelin tarinoita lottien elämästä ja tutustuin ennenvanhaisiin joulunviettotapoihin Joulupilkkeen avulla. Saunaan en jaksanut enää lähteä. Illalla köllähdettiin Sisun kanssa nukkumaan päivästä kylläisenä ja kiitollisin mielin, että tästäkin jouluaatosta oli taas selvitty.

Myöhästyneesti: Hyvää Joulua kaikille.