DSCN1296.jpg

 

 

Olisipa ihminen, herrani, yhtä uskollinen lähimmäisilleen,
kuin minä olen uskollinen hänelle.

Olisipa ihminen yhtä valmis kiittämään lähimmäisiään,
kuin minä olen aina valmis nuolemaan hänen kättään.

Rakastaisipa isäntäni perhettään ja ystäviään yhtä
vilpittömästi, kuin minä häntä rakastan.

Hoitaisipa isäntäni haltuunsa uskottua omaisuutta
yhtä huolellisesti kuin minä hänen omaisuuttaan vartioin.

Olisipa isäntäni nauru aina samanlaista kuin minun
hännänheilutukseni, yhtä vapaata, huoletonta ja vilpitöntä.

Olisipa hänen kärsivällisyytensä verrattavissa minun kärsivällisyyteeni silloin,

kun tuntikausi odotan häntä kotiin, enkä kuitenkaan ajattele hänestä mitään pahaa.

 

Tämä Piero Scnzianin runo löytyy Rainer Vuorisen kirjasta Elämää Collien kanssa.