606177.jpg

 

Hyvää palvelua, kiitos. Minulla oli ongelma, se lojui viikon tekemättömänä ja raskaana lepäsi ruutuvihkon pitkässä listassa. Tänään sain avun kirjastosta. Ei ole enää ongelmaa, ei sen nimistä. Nyt on toinen: kuinka korvata apu, kun he eivät edes ottaneet palkkiota kirjan päällystämisestä.

Riittäisikö tämä rentukan valo? Jolla on siivet, lentäköön, poimikoon opin ojasta, aatoksen allikosta, hiljaisen kiitoksen korven komeroista, puron partaalta. Olkoon tämä hiljainen kiitos. Mitä on hiljaisuus? Onko valkoinen paperi runon hiljaisuutta? Onko sitä olemassakaan? Onko mustan hiljaisuus hiljaisempaa kuin valkoisen, yön hiljaisuus päivää syvempi? Metsän hiljaisuus on täynnä ääniä, sammaleen hengitystä, siipien pyrähdyksiä, puron lirinää. Maatunut koivun runko, siinäkö olisi hiljaisuuden vertauskuva? Minkä värinen on hiljaisuus?

Tämän kirjoituksen myötä kiitos koko Suomen kirjastolaitokselle, ja ennen kaikkea oman kuntani avuliaille ihmisille, jotka päällystivät puukantisen vieraskirjan. Kelpaa mennä laavulle, jo tuon kannen takia, siitä tuli hieno.