DSCN2914.jpg

 

Mikäs härveli tuo on, tuntuu Sohvi tuumivan. Äes on jäänyt metsään, ehkä tuossa on ollut joskus pelto? Tai no, hiukan kauempana metsässä oli pikkuinen peltotilkku ehkä sitä on tällä äestetty.

Tästä kuljimme monta kertaa ohi edellisenä yönä, kun Sohvin mahaa kipristeli. Onneksi oli puhelin mukana, otsalamppu päässä, kunnolla vaatetta päällä, kumisaappaat jalassa, sillä kello kahden aikaan yöllä kaukana kotoa vieraissa maisemissa voi olla aika kolkkoa, jos kadottaa polkunsa ja suuntavaistonsa. Kuten minulle kävi ensimmäisen lomapäivän yönä. Eikä Sohvikaan ymmärtänyt näyttää tietä.

Maastokartta sovelluksen mukaan olin kävelemässä aivan vastakkaiseen suuntaan kuin olisi pitänyt. Piti jonkin aikaa kävellä edestakaisin ennen kuin ymmärsin, minne päin oli mentävä.Vastaan tuli suopursua enkä ollut sitä nähnyt tulomatkalla. Lopulta pääsimme takaisin majapaikkaan.

Tapauksen opetus? Puhelin aina mukaan. Kunnolla päälle. Otsalamppu mukaan ja siinä virtaa. Puhelimessa joku karttasovellus. Ja ennen kaikkea malttia. Ihminen älä sinä hermostu! Minä kyllä jo tuhersin itkua jossain vaiheessa, kun suunnat oli sekaisin ja meinasin häketyä aivan perusteellisesti. Sohville oliisi myös hyvä opettaa, että osaisi käskystä palata takaisin, sillä tien se kyllä löytää, jos vain tietää, mitä pitää tehdä.