Kuhasensaari. Lauantai- ltapäivällä taivas oli ensin pastellin sävyinen. Sitten alkoi kirkastuminen ja sininen heleys voittaa alaa. Lopulta taivas oli kuin pumpulia. Oli taas hienoa ulkoilla lumisissa maisemissa ja ihailla taivaanrannan maalaria:

 

 

Suojelualueelta kurkottelivat puut kohti tietä. Epäröin uskaltaisinko mennä ali. No vauhdilla menin. Ei tullut niskaan. Mutta kohta paukkuu. Jotain leppiä oli jo katkennut.

Sitten kun puu tulee päälle, siinä ihminen jää toiseksi. Joskus se voi lennättää ihmistä, siinä tuntee itsensä kuin lapaseksi, kevyeksi ja voimattomaksi, kun tilanne lähtee lapasesta Pari ilmalentoa olen elämäni aikana kokenut, kun oksa tarttunut kiinni tai jännityksessä oleva puu

Ja kerran puu kaatui kohti minua. Se on silloin kuin painajainen tai kuin kauhuelokuva. Aivot käskee jalkoja, mutta ne ei tottele. Pitäisi olla enemmän jalkoja ja nopeampia. No, kyllähän ne jalat tottelivat ja ehdin kymmenen metrin päähän. Sellaista voi olla, kun myrskyn puuska yllättää puun ja ihmisen.

Kannattaa varoa nyt!