1239363139_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Aamulla valo yritti nousta ylös, mutta huomasi sitten erehtyneensä päivästä ja veti violetin peiton korvilleen ja vaihtoi sen vähitellen täysharmaaseen oloasuun.

Hanki kantoi, hiihtelin metsässä ja jäällä, nyt viimeinkin, kun sain sukset alle vuosien tauon jälkeen. Jäälle pääsy oli hankalaa. Ensin oli hoitamaton metsikkö, rytöä, ja tuulen kaatamia puita. Sitten jyrkkä rinne, jota pitkin liuin alas. Rinteen alla oli lähteikköalue, kastelin siinä toisen monon ennen kuin löysin reitin järvelle.

Reilun kuukauden päästä tuo rinteen alunen tulvehtii keltaista rentukkaa. Nyt oli vain kosteaa, ja sulaneita pälviä muuten vielä lumipeitteisen metsän keskellä. Hanki oli täynnä puista ironnutta roskaa, teräviä neulasia, kulahtanutta ja karkeaa lunta, vähän niin kuin meidän ihmisten sielumme pitkäperjantaina. Kaikennäköistä pahaa on tullut tehtyä, mietin pääsiäisen sanoman äärellä, jokaisessa meissä erilaisessa suhteessa sekoitus Pietaria, Tuomasta, Juudasta, Mariaa, Pilatusta.

Ja silti: aurinkoa on luvattu meille kaikille. Pääsiäisaamuna aurinko tansii, se tuo lohtua väsyneelle mielelle.