Ylellisyyttä. Tämä hiljaisuus. Tämä vihreys. Kivistys selkälihaksissa, pohkeissa, hauiksessa. Tammikuun kesä. Kun saa sammuttaa sahan, katsoa kuusikon uutta ilmettä, väljyyttä. Kun saa riisua hikiset turvasaappaat pois jalasta. Kun saa perustaa oman blogin. Kun onnistuu sihtaamaan oikeasta raosta niin, ettei tule konkeloa. Kun muistaa otteen terässinfoniasta. Miljoonat ovat kuolleet, miljoonat ovat uneksineet. Kun saa miettiä Samuli Parosen elämää, kun ymmärtää, että ulkopuolelta näkee selvemmin. Kun huomaa, että jotkut ovat olleet edellä aikaansa.  Kun ymmärtää, ettei kuulu siihen joukkoon. Totuus on miljoonissa palasissa, elämä miljoonissa neulasissa. Kun saa miettiä lähteitä, lainaamista, keskusteluja. Että kaikki onkin jo sanottu. Onko tämäkin? Laituri lähtee liikkeelle. Toiset seilaa veneillä, minä matkustan rantalaiturilla, joka tottelee ajatuksiani (vrt. lentävä matto). Rannalla huomaan, että siemenet ovat jääneet kylvämättä.