432174.jpg

 

Mitä me voimme oppia metsolta? Taruissa se, joka ymmärtää lintujen kieltä, saa tietoonsa tärkeitä asioita. Samoin ihmiset saattavat niissä muuttua linnuiksi ja linnut tuoda ruokaa hyville tai pyhille ihmisille.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Minusta metso on metsien kunkku, jotain alkuperäistä periksiantamattomuutta, erämaiden eläjää siinä on, selkosten selviytyjä, Tapiolan tanhuvilla ylpeästi ja arvokkaasti käyskentelevä lintu, joka on valmis kiivaasti puolustamaan reviiriään. Minäkin olen joutunut juoksemaan sitä karkuun (ähäkutti, ihan oikein mokomalle tunkeutujalle ja reviirin pilaajalle!) Lintu, joka ei lennä massan mukana, joka on uskollinen elinpaikalleen, joka ei hae helppoa elämää, joka ei antaudu kaiken maailman kotkotuksille, joka ei tavoittele etelän hulivili elämää ja lämpöä. Sen päätä et käännä. Sille riittää kotikankaat, se ei kaipaa muiden maiden kuumia tuulia. Se on sopeutunut taigametsien kylmyyteen.

 

Voiko mitään perinteisempää suomalaista olla? Ketä suomalaista se muistuttaa? Vaikkapa Antti Rokkaa tai Jorma Eton Suomalaista tai Veikko Vennamoa? Jos eläimissä nähdään jumalaisia piirteitä, niin mitä metsossa voi nähdä? Minusta se kuuluu metsänjumalan Tapion herrasväkeen, sotureiden heimoon Kalevalan kankahille.

 

Toisaalta mietin linnun väriä, onko se Tuonelan takametsien otus, hautajaisiin menossa tai sieltä tulossa? Entä punaiset silmäkoristeet? Mielenkiintoinen tuo ajatus itkemisestä ja kärsimyksestä ja lintukristuksesta. Minulle tuli mieleen myös kukkotappelut tai reviirinpuolustustaistelut, niissä saadut verinaarmut.

 

Metson ruokavaliokin on karua kuten tämän maan kansalla on pula-aikoina ollut. Puolet petäjäistä. Ei tule keripukki, ei kuole nälkään, sillä petäjiä tässä maassa riittää. Mutta viisas lintu siinäkin mielessä, että se osaa hakea oikeat neulaset. Kiitos, ei liikaa hartsia, kiitos mieluusti paljon typpeä. Musta mies mäen takana, neuloja nielee, äimiä appaa, sanottiin Liperissä. Ei ehkä ihan jokamiehen ruokalista. Mutta mitäs siitä, kiviä poskeen ja mylly jauhamaan.

 

Linnut symbolisoivat voimaa, joka auttaa ihmistä puhumaan harkiten ja ajattelemaan asioita ennen niiden tekemistä. Ajatus ja lintu käyttäytyvät samoin, kohoavat yläilmoihin. Ajatelkaamme  lintuja, kohotkaamme pusikoita korkeammalle.

 

Näihin pohdintoihin haastoi:  http://kassu.org/ristonp/  Mitä eläin opettaa?