1188003.jpg

Talvella 2006 oli pakkasjakso. Tein omaa surutyötä kävelemälle suolle, lammelle, pitkin metsiä ja rämeitä päivästä toiseen upottavien hetteiköitten läpi. Sinä vuonna helmikuun alussa oli tavattoman kaunis aurinko, sen säteet kiipeilivät härmäisen kuusen oksilla kuin pienet valokeijut. Ajattelin aurinkoa, millainen voima sillä on, toivon ja tuhon voima, ajattelin kummilasta Keniassa, kuinka eri tavoin he siellä kokevat auringon. Talvella 2006 kirjoitin runon yhdestä lammella käynnistä. Nyt tuo runo on vieläkin ajankohtaisempi (alla)

 

Tänäänkin on pakkasta. Sain äskettäin sähköpostiviestin, että Keniassa Maibekin laaksossa on tuhottu 31 ihmisen kodit. Minulla on kummilapsi Meibekissa. Nyt pelkään hänen puolestaan. Jatkuvatko suru-uutiset? Ja vaikka kummilapsi olisikin elossa, silti suru on kohdannut  koko laaksoa ja koko maata. Haastankin nyt kaikki blogini lukijat mahdollisuuksien mukaan tukemaan heitä, joilla on nyt kriisi.

Lisää: http://www.worldvision.fi:80/?newsID=777.

 

 

1188010.jpg

 

Jumalainen näytelmä<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

7.2.2006

 

Väike. Aurinkokorennot hyppivät ylös alas kuusen  härmäisillä oksilla lammen rannalla. Hiljaisuuden aaria sokaistuu pakkasviimassa. Ihmettelen, missä 

kaikki toiset, miksi oopperan katsomo tyhjillään? Musta sumuni  pohjaton lampi jäässä, sen pinnalla kävelen etelään, kohti aurinkoa.

 

                     Etelään

                      kohti aurinkoa

kohti silmiäsi

kohti ruskeita silmiäsi

joissa sumu

Felix, sinun ruskeissa silmissäsi musta sumu

 

Ei Felix, sinun ruskeissa silmissäsi

pitäisi olla veden väike

sinun maattoman talonpojan pojan ruskeissa silmissä

                      Sinä olet nähnyt jo kuivuneen kaivon

                      sinä olet nähnyt auringon polttamat silmut

                      jo viisivuotiaana sinä olet nähnyt mustan sumun

                                                                  Meibekin laakson yllä

                      Liian monena yönä.

 

Ps. joudun turvautumaan vanhoihin kuviin. Unohdin kameran pakkaseen ja se meni rikki. Surullista, kun se oli lahjaksi saatu Häneltä, jota ei enää ole.