Talvella 2006 oli pakkasjakso. Tein omaa surutyötä kävelemälle suolle, lammelle, pitkin metsiä ja rämeitä päivästä toiseen upottavien hetteiköitten läpi. Sinä vuonna helmikuun alussa oli tavattoman kaunis aurinko, sen säteet kiipeilivät härmäisen kuusen oksilla kuin pienet valokeijut. Ajattelin aurinkoa, millainen voima sillä on, toivon ja tuhon voima, ajattelin kummilasta Keniassa, kuinka eri tavoin he siellä kokevat auringon. Talvella 2006 kirjoitin runon yhdestä lammella käynnistä. Nyt tuo runo on vieläkin ajankohtaisempi (alla)
Tänäänkin on pakkasta. Sain äskettäin sähköpostiviestin, että Keniassa Maibekin laaksossa on tuhottu 31 ihmisen kodit. Minulla on kummilapsi Meibekissa. Nyt pelkään hänen puolestaan. Jatkuvatko suru-uutiset? Ja vaikka kummilapsi olisikin elossa, silti suru on kohdannut koko laaksoa ja koko maata. Haastankin nyt kaikki blogini lukijat mahdollisuuksien mukaan tukemaan heitä, joilla on nyt kriisi.
Lisää: http://www.worldvision.fi:80/?newsID=777.
Jumalainen näytelmä<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
7.2.2006
Väike. Aurinkokorennot hyppivät ylös alas kuusen härmäisillä oksilla lammen rannalla. Hiljaisuuden aaria sokaistuu pakkasviimassa. Ihmettelen, missä
kaikki toiset, miksi oopperan katsomo tyhjillään? Musta sumuni pohjaton lampi jäässä, sen pinnalla kävelen etelään, kohti aurinkoa.
Etelään
kohti aurinkoa
kohti silmiäsi
kohti ruskeita silmiäsi
joissa sumu
Felix, sinun ruskeissa silmissäsi musta sumu
Ei Felix, sinun ruskeissa silmissäsi
pitäisi olla veden väike
sinun maattoman talonpojan pojan ruskeissa silmissä
Sinä olet nähnyt jo kuivuneen kaivon
sinä olet nähnyt auringon polttamat silmut
jo viisivuotiaana sinä olet nähnyt mustan sumun
Meibekin laakson yllä
Liian monena yönä.
Ps. joudun turvautumaan vanhoihin kuviin. Unohdin kameran pakkaseen ja se meni rikki. Surullista, kun se oli lahjaksi saatu Häneltä, jota ei enää ole.
Kommentit