Puut ovat eläviä esimerkkejä kärsivällisyydestä. Satoi tai paistoi yhtä tyynenä ne seisovat paikoillaan. Varsinkin tällainen talvi, jolloin lunta on vähän niiden suojana laittaa puiden kestävyyden koetukselle. Jo nyt on kantautunut tietoja kuusien ahavatuhoista. Nämä kuuset ovat jo riittävän vahvoja ja näyttävät selviytyneen hyvin talvesta.
Taimien kasvatus koettelee kärsivällisyyttä. Minun päärynäpuun alku meinasi jäädä kaatuvan koivun alle, kun tein polttopuita. Sen jälkeen merkkasin sen huomiopaperilla, ettei se enempää vahingoitttuisi.Toisen taimen sahasin vahingossa poikki, kun raivasin sen ympäriltä pusikkoa. Kyllä puserokin tuli siitä surulliseksi. Mutta ei hätää: kärsivällisyytensä ansiosta se seuraavana kesänä kasvoi pikku tyngästä lähes metrin! Kärsivällisyyden huippua!
Serbiankuuset näyttävät nautiskelevan keväisestä lumikuurosta. Uusi lumi on vanhan surma, ne tietävät, ne kärsivällisyyden mestarit, ei niillä ole kiirettä kevääseen.
Toiset kasvavat nopeasti, toiset kituliaasti. Erityisesti soilla kärsivällisyys punnitaan:
Valokuvatorstain haasteena: Kärsivällisyys
Kommentit