DSCN1997.jpg

 

Jouluna Sohville tuli kahdeksan kuukautta täyteen. Ensimmäinen yhteinen puolivuotinen on takana, ensimmäinen joulu koettu. Tässä kokeillaan jäällä oloa. Joulun säät olivat varsin kesäiset, välillä satoi vettä ja lumet saivat kyytiä joskaan kaikki lumet eivät ole vielä ehtineet sulaa pois. Jää kesti vielä kävellä ja siellä oli sileää ja liukasta. Kokeiltiin vain tuntumaa siihen ja tultiin pois. Liukkautta kyllä riittää riittävästi normaaleilla kävelyreiteillä. Nyt täytyy olla varovainen, ettei tule vaurioita liukastumisien ja kaatumisien seurauksena. Itse olen todella tyytyväinen kahteen syksyn hankintaan; nastakenkiin ja otsalamppuun. On ilo liikkua nyt pimeässä metsässä.

Se, mitä toivoin koiralta, näyttää toteutuvan. Toivoin, että se suhtautuisi ystävällisesti toisiin koiriin ja ihmisiin. Tästä tuli hyvä testi juuri ennen joulua, kun kävimme työkaverin koirien kanssa metsässä. Sohvi käyttäytyi oikein hienosti. Jossain vaiheessa matkaan lyöttäytyi yksi tuntematon metsästysreissulla ollut karjalan karhukoira. Sohvi oli autossa ja kävin laittamaan sille vaatetta päälle, ettei kylmety. Vieras koira pomppasikin äkkiä takakonttiin Sohvin seuraksi. Hupsis. ajattelin, kuinkahan tässä nyt käy. Sohvi katseli vähän kummissaan mutta antoi koiran olla siinä eikä onneksi vieras koirakaan ollut ärhäkkää sorttia. Kyllä olin onnellinen tuosta. Kun ajattelen alkuaikoja, miten Sohvi arasteli muita koiria, oli ottamassa käpälet alle eikä uskaltanut mennä haukkuvien koirien ohi. Nyt ei ollut minkäänlaista arastelua. leikki sujuu toisten kanssa ja rohkeuttakin  löytyy. Ja koira viihtyy mainiosti metsässä, säässä kuin säässä monenlaisessa seurassa. Olen saanut todella uskollisen seuralaisen metsäreissuille. Ja sitten vielä viime aikoina yksi kiva asia, joka on alkanut sujua: luoksetulo hihnalle ja autoon meno.

 

DSCN1996.jpg

 

Tämän vuoden tärkein tavoite näyttää toteutuvan. Se, että siitä tulisi terveen itseluottamuksen omaava, elämäniloinen koiruus. Kaiken muun ehtii opetella siinä sivussa ja myöhemminkin. Yritän muistaa joka päivä kiittää sitä siitä, kehua ja kannustaa, sanoa, että loistotyttö, hyvä Sohvi, mainiota. Jos joku asia ei vielä suju, niin ei siitä tehdä suurta numeroa. Täytyy laittaa mietintämyssyyn, mistähän asia kiikastaa, mitähän koira miettii sillä hetkellä. Nyt on ensimmäiset juoksut alkanee, murrosikä edessä. Katotaan, millaista käytösmyllerrystä se tuo mukanaan. Toistaiseksi en ole huomannut mitään. Loistotyttö on loistotyttö edelleen.

Ja tietysti suunnatonta iloa on tuottanut myös tämä: Sohvi on ollut terve; ei yhtään ylimääräistä eläinlääkärikäyntiä! Vau! Vauvauvauvauvau!

Vaikka sydämentykytyksiä on tullut siitä, että se nappaa esineitä ja purekelee niitä. Kyniä, lasikupuinen lämpömittari, liimapuikko, kynttilä ovat jo päätyneet sen suuhun ja jotain luultavasti myös mahalaukkuun. Päivystykseen olen joutunut soittamaan ja kysymään neuvoja, tankoparsa ja ruokasuolatemppua on jo joutunut kokeilemaan. Minulla on epäilys, että se osaa avata koiraportin auki. Tähän saakka olen luullut, että minulta on ne unohtuneet auki, tällä muistilla varastettuna ei tuo jälkimmäinen vaihtoehto olisi mikään ihme. Tämä asia on nyt laitettava selvittelyn alle.

Seuraava testi onkin sitten vuoden vaihde. Miten ilotulitusjuhlinta sujuu, olenko saanut totuteltua riittävästi vieraisiin ääniin? Ainakin hyviä harjoituksia päästiin tekemään pitkin kesää ja syksyä, kun oli kuutostien remonttipaukkeet, moottorisahan ääniä, ukkosta, kattoremonttia, kaivinkoneiden kirskuntaa, ampumaradalta ampumisen ääniä, aika monenlaista meteliä ja tärinää. Mitä iljettävämpi ääni, sitä hanakammin menimme katsomaan, mikä sen aiheutti. Katsoimme vähän aikaa äänen aiheuttajaa ja kehujen saattelemana lähdimme pois.