879700.jpg

Luotosenjärvi aamusumussa.

Ututyttö, neiti terhen,
u´un huokuvi merelle,
sumun ilmahan sukesi;
piti vanhan Väinämöisen
kokonaista kolme yötä
sisässä meren sinisen

(Kalevala 42: 367-372)<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Mikä sumussa on niin kiehtovaa? Sekö että siihen voi sukeltaa ja hävitä näkyvistä, kokea sadun, hetken jolloin pilvi koskettaa maata ja sinua. Kun ei näe kauas, näkee selvemmin lähelle, omaan itseensä. Se että rajat häviävät, liukenee todellisuuden ulottumattomiin.

 

Sumu on epätietoisuuden vertauskuva, harmaa vyöhyke, todellisen ja epätodellisen välimaastossa. Sumussa on raja ihmisten maailman ja tuonpuoleisuuden saarten välillä. Näin uskoivat muinaiset kelttiläiset. Niflheimr oli germaanien mukaan sumun koti, ihmisille saavuttamaton alue, jossa manalan jumalatar Hel hallitsi. Siellä asuivat vainajat, joita valkyyrit eivät olleet valinneet.

 

 

879710.jpg

 

Sumu on vesihöryä, joka vaatii tiivistymiseen sataprosenttista suhteellista kosteutta. Sumun termejä: sumu, utu, auer, musta sumu, kastepiste, kyllästystila, pintasumu.

Sumua syntyy, kun ilman lämpötila laskee kastepisteeseen tai ilman kosteus nousee ja saavuttaa kyllästystilan. Kastepiste voidaan saavuttaa eri tavoilla, ja sen mukaan puhutaan säteily-, advektio-, haihtumis- tai sekoitussumusta.

Säteilysumu syntyy, kun maanpinta jäähtyy ulossäteilyn seurauksena ja jäähdyttää sitten myös yläpuolisen ilman. Säteilysumu syntyy varsinkin tuulettomina selekeinä syysöinä.

 

Tämä aamu oli kirkas ja viileä. Tämä aamu oli säteilysumun vallassa. Siihen syöksyin, näkyvyys melkein nolla ja sitten yhtäkkiä se oli poissa. Aamu oli valjennut, valo voittanut, ututytöt tanssineet pois valkeuden tieltä.

 

 

879724.jpg

 

Hieno päivästä tuli. Lepohetki Savanjärven rannalla. Mukavaa kun saa välillä tempaista saappaat pois jalasta ja tuuletella varpaita Kotaniemen kalliolla. Ovatkohan kivikauden ihmisetkin täällä tuuletelleet?

879754.jpg