20180623_094951_resized.jpg

 

Kuiva kevät saa pihlajan lehdet kellastumaan. Juhannuksena tuli onneksi viimein vettä helpottamaan puun janoa. Mutta tuliko liian myöhään. Juhannusaaton kova tuuli riipoi lehtiä alas puusta. Kovat ovat olleet koettelemukset pihlajalla tänä kesänä. Mutta silti se on antanut suojaa, tuonut arkeen pyhän ja juhlan tuntua, pieniä lepohetkiä työn ja touhun uuvuttamalle. Oi ihana pihlaja! Niin uskolliset ovat sinun lehväs.

Välillä kierrän sen ympäri, sihtailen joka puolelta. Pitäisikö sen oksistoa harventaa. Varjostaako se jo liikaa pihaa? Päätän, että tuon oksan ja tuon otan pois. Enkä kuitenkaan raaski.

Jään vain ihailemaan sen sitkeyttä. Sen kauneutta. Jään kuuntelemään lehtien kuisketta, ja tirkistelemään Suomen sinitaivasta sen lehvästön läpi. Ja juuri silloin tuntuu kuin taivas laskeutuisi maan päälle, ja sen sini hellisi mieltä ja sielua, suuri rauha saapuisi pihapiirin vieraaksi. Oi ihana pihlaja!