Sinä olet kyllästynyt olemaan pelkkä taulun tyttö, jota tuijotetaan, taiteilijan malli, joka siivoaa vuosikymmeniä samaa pöytää. Joka roikkuu kehysten sisällä ja katsoo taiteilijan talossa samaa seinää, samaa ikkunan karmia vuodesta toiseen. Yöllä kun taiteilijan talossa nukutaan, sinä jätät kehyksesi, lähdet ulos leijumaan, puhallat pölyn maan pinnalta, vesien päältä, taivaiden kansilta, kiillotat järven kuvan, maalaat kevään esiin. Pyyhit pölyn ohikulkijan mykiöltä, autat sitä näkemään kevään hurmoksen, tämän maailman, jota sinä et koskaan päässyt näkemään muuta kuin suljetun ruudun takaa silloin kun itse elit elämääsi piikatyttönä, taiteilijan mallina, suljettujen ikkunoiden takana.
Runotorstain haasteena kuva:
http://commons.wikimedia.org/wiki/Image:Henri_de_Toulouse-Lautrec_018.jpg
Kommentit