DSCN5235-normal.jpg


Aiheita ei ole vaikea keksiä, ne nousevat jostakin, josta ei aina edes tiedä. Elämästä, josta ei aina tiedä. Nyt voisi kirjoittaa vaikka osteokondroosista, jota Sisulla epäillään. Sitäkään ei tiedä, mistä se tulee. Kysyin eläinlääkäriltä, olenkohan hoitanut koiria jotenkin väärin, kun jo toisella koiralla on nivelongelmia. Hän sanoi, että on ollut vain huonoa tuuria. Nyt sitten pitäisi pitää pentu täydellisessä levossa, antaa särkylääkettä ja kerran viikossa niveliä voiteleva pistos. Helpommin sanottu kuin tehty, että vilkasliikkeinen pentu pysyisi paikoillaan. Tänään onnistuin nukuttamaan sen hieromalla, siihen viereen se nukahti, ja yhdessä vedettiin sikeitä, niin ettei kuultu minun lempiohjelmasta kuin alku ja loppu.

Kirjoittevaa olisi paljonkin, mutta kun en ehdi mitään, kun aika menee asioiden järjestelemisiin ja tavaroiden etsimiseen. Päivitäin minulla on hukassa kolme asiaa: avaimet, kännykkä ja joku kolmas asia, jota nyt en muista, mikä se olikaan. Muistan kyllä sitten, kun huomaan, että se on häveyksissä.

Sitten hermostun ja stressaantuneena saan asiota särkymään lisää kuten tänään takkaluukun lasin. Tosi-tosi järkevää suuttua takan lasille, kun en löydä avaimia! Ihan kuin se olisi takkaluukun ansiota, että avaimia ei löydy.

Tällaiselle sivulle eksyin tänään eläinlääketieteellisten artikkeleiden ja takkaluukkusivustojen  lisäksi:

www.finlit.fi/

SKS = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura kerää kertomuksia lemmikkieläimistä. Tästäkin pitää vielä kirjoittaa.

Toinen kiinnostava keräys on aiheesta Kuolema, menetys ja muisto. Jälkimmäinen keräys päättyy kuun lopussa. Itse innostuin kirjoittamaan jälkimäisestä. Sivulla on paljon kirjoittamaan innostavia apukysymyksiä. Esim. Miten pitkäaikainen laitoshoito vaikuttaa kuolevan ja omaisen suhteeseen? Millä tavoin muistat tai muistelet omaisiasi? Oletko kohdannut heitä unessa tai valveilla? jne

Kannattaa tutustua ja kirjoittaa, sillä kuolema kaikkia koskettaa.