Uudenvuoden yönä rakettien paukkuessa ulkona
heräsin räminään
kuin jotain olisi pudonnut
pala peilistä oli tipahtanut lattialle
särkynyt
kuin jäätyvä järvi, viisto halkeama ylhäältä alas
sirpaleita tirskui lattialle
aamulla katsoin peiliä
siitä puuttui pala
se katsoi minua
minusta puuttui pala
siitä kohtaa missä sydän on
siinä pienempi tulkitsee suurempaa
ja harhaan menee
Revin irti kiinnikkeet
otin loputkin peilin palat pois
seinään jäi reikiä
teipin jälkiä
nauloja ja ruuveja, tahroja
elettyä elämää
Otin raanun olohuoneesta
ja peitin peiliseinästä kaikki sen alle.
Nyt on toinen seinä tyhjänä
jotakin vaille
kuin uusi vuosi päiviä vailla
Runotorstain haaste: Muutos
Mitä kaikkea peili onkaan? Vuoden viimeisenä päivänä olin pohtinut peiliä, Brodskyn Veden peiliä, Rinnekankaan saman nimistä elokuvaa. Ja sitten yöllä tapahtuu tällainen juttu, aivan kuin se haluaisi sanoa jotain. Brodsky kirjoittaa: Kaikki runoni ovat enemmän tai vähemmän yhdestä asiasta: ajasta. Siitä mitä aika tekee ihmiselle. (Joulutähti)
Arvo Pärt sävelsi meditatiivisen teoksensa Spiegel im Spiegel (Peegel peeglis, Peili peilissä) vuonna 1978 ja omisti sen venäläiselle viulistille ja kapellimestarille Vladimir Spivakoville.
- Koen Pärtin sävellyksen heijastavan valoa kuoleman takaa. Se lohduttaa: ei ole mitään pelättävää.
https://skr.fi/fi/lohduttavan-musiikin-l%C3%A4hettil%C3%A4%C3%A4t
Seuraavaksi pitäisi tutustua Brodskyn Veden peiliin. Sillä tässä piilee joku arvoitus.
Kommentit