DSCN9748.jpg



Uudenvuoden yönä rakettien paukkuessa ulkona

heräsin räminään

kuin jotain olisi pudonnut

pala peilistä oli tipahtanut lattialle

särkynyt

kuin jäätyvä järvi, viisto halkeama ylhäältä alas

sirpaleita tirskui lattialle

aamulla katsoin peiliä

siitä puuttui pala

se katsoi minua

minusta puuttui pala

siitä kohtaa missä sydän on

siinä pienempi tulkitsee suurempaa

ja harhaan menee



Revin irti kiinnikkeet

otin loputkin peilin palat pois

seinään jäi reikiä

teipin jälkiä

nauloja ja ruuveja, tahroja

elettyä elämää


Otin raanun olohuoneesta

ja peitin peiliseinästä kaikki sen alle.

Nyt on toinen seinä tyhjänä

jotakin vaille

kuin uusi vuosi päiviä vailla


Runotorstain haaste: Muutos


puuttuva%20pala.jpg


Mitä kaikkea peili onkaan? Vuoden viimeisenä päivänä olin pohtinut peiliä, Brodskyn Veden peiliä, Rinnekankaan saman nimistä elokuvaa. Ja sitten yöllä tapahtuu tällainen juttu, aivan kuin se haluaisi sanoa jotain. Brodsky kirjoittaa: Kaikki runoni ovat enemmän tai vähemmän yhdestä asiasta: ajasta.  Siitä mitä aika tekee ihmiselle. (Joulutähti)

Arvo Pärt sävelsi meditatiivisen teoksensa Spiegel im Spiegel (Peegel peeglis, Peili peilissä) vuonna 1978 ja omisti sen venäläiselle viulistille ja kapellimestarille Vladimir Spivakoville.

- Koen Pärtin sävellyksen heijastavan valoa kuoleman takaa. Se lohduttaa: ei ole mitään pelättävää.

https://skr.fi/fi/lohduttavan-musiikin-l%C3%A4hettil%C3%A4%C3%A4t

Seuraavaksi pitäisi tutustua Brodskyn  Veden peiliin. Sillä tässä piilee joku arvoitus.