DSCN8744.jpg

Kuva: Enkö näytäkin ihan kiltiltä?


Kertomus sunnuntaipäivästä. Lähdimme match-show:n naapuripitäjän raviradalle. Se on kai joku leikkimielinen tosikuonokisa. Hah, leikkimielinen, ajattelin ottaa sen siltä kantilta. Että leikitään, kun kerran on leikkimielinen.

Minut raahattiin johonkin kehään toisten ihanien koirien sekaan ja sitten piti juosta ja kiertää kehää ja juosta kulmasta kulmaan. Oli niin ihania kavereita joka puolella, että taisin unohtaa kaikki, mitä elämäni aikana olen oppinut. Vau, mitä minun ruskeat silmäni näkivätkään, niin kauniin valkoisen koirulin. Tempaisin sinne. Taisi olla vähän liian raju tempaus. Taluttajani lensi kaaressa ylitseni kuin maahansyöksyjä. Siellä se makasi tantereella ketarat suorina ja ihaili pölyistä raviradan hiekkaa. Miten kummallisia harrastuksia voikaan olla ihmisillä. Onkohan siitäkin tulossa koira, kun sillä tavalla menee maahan ja nuuhkii suloisia hajuja. Sitten se nousi ja jatkettiin.

Se taisi hermostua vähän, kun jatkoin edelleen nykimistä ja sanoi: ei tästä mitään tule, me lähdetään nyt pois. Selkkauksen käryä oli ilmassa. Kisan pääjärjestelijän piti tulla suostuttelemaan, että jatkaisimme loppuun saakka. Taluttajalla oli mustat aurinkolasit päässä, mutta kyllä minä näin, että kosteaa väkisin pusertui ulos sen silmäkulmasta. Olikohan se niin onnellinen ja ylpeä minun saavutuksista.

Me saatiin palkintokin. Armopaloja, se sanoi. Tuomari kysyi, aiottiinko me osallistua joskus näyttelyihin, taluttaja vastasi ettei varmasti osallistuta. Jouduimme kiertämään monta ylimääräistä kierrosta kehässä. Välillä laitoin paniikkijarrutuksen päälle ja kiskaisin pään kaulapannan läpi. Sellaista temppua en ole koskaan aiemmin tehnytkään. Opin siis taas yhden tempun lisää. Opettavaisia nämä tällaiset mätsärit.

Kotona hyppäsin sohvalle ja aloin uneksia niistä kaunottarista. Taidettiin nolata itsemme pahimman kerran, taluttaja sanoi. Aijaa, minusta meillä oli oikein kivaa, huomasitkos, miten häntänikin heilui, vastasin sille. Milloinkas me muuten lähdetään sinne näyttelyyn, kysyin siltä ja lopsautin silmäni kiinni.

Illalla arki-tottis-koulutuksessa ajattelin sitten lohduttaa taluttajaa, kun se näytti niin surulliselta. Tein, mitä se käski. Ja kaiken ihan kiltisti.