Että eteenpäin! Että on vaikeaa: sumua, hämärää pimeyttä, haalistunutta maisemaa. Hakkuutähteiden rytöä, lakastuvaa horsmikkoa, kivikasoja risukossa. Saapas muljuaa härmäistä maata pitkin, silmä pieni ei näe edessä olevia esteitä, vaan saa kipeän iskun raippakoivusta ja alkaa valua vettä. Itse et valinnut tätä reittiä, et tätä maisemaa, jotenkin se vain meni näin, tämä elämä. Silti sinun ei pidä valittaman, sillä poluttomalla on vapaus kiertää puunsa itä- tai länsipuolelta tai olla kiertämättä. Erämaassa saat opetella puiden mukana oppia sielun kauneudesta.

 
 Maisemaa pitkin ja poikin laukkaa musta ratsu, saapuu aamun kynnykselle ja vaihtaa karvansa valkeaan. Syksy kiiruhtaa suon laidalle, sinä sen mukana. Koko räme räväyttää kaikki kynttilänsä valoa tulvilleen, että pääsisit eteenpäin, ettet sotkeutuisi varpuihin, et omiin jalkoihisi, et jäisi mustan ratsun kavioiden alle, et hukkuisi vuotaviin silmiin. Koko suo puhkeaa ylistykseen ja kiitokseen, sinä sen mukana, suo on täynnä liekkejä, että osaisit illaksi kotiin, että pääsisit perille valon majataloon.
 
 
 

Valokuva- ja runotorstain haate: Eteenpäin http://runoruno.vuodatus.net/blog/2665422/178-haaste/