Niin niitä on monenlaisia siltoja.
Toiset ovat vahvoja siltoja, keveitä kulkea.
Toiset ovat pimeitä ja huojuvia, epävarmoja.

Ihana kuva särkyneestä sydämestä...
Miekin olen joskus yhdelle pihalle istuttanut
neljä särkynyttä sydäntä.

Tämä pimeä loka-marraskuun vaihde
tekee ihmiset kaihoisiksi.
Mutta valoa on näkyvissä, huomaathan sen?


*halaus*

Olipa tämä kaunis idea ja niin symbolinen.

"ne antavat sen anteeksi, jos sillan rakennat..."

Voi miten tunnelmallinen ja surullinenkin silta. Tällaisen yli on jokaisen välillä kuljettava. Todella hieno idea aiheeseen.

Särkynyt sydän on yksi lempikukistani. Olen kahden talon pihaan niitä istuttanut, mutta tämä kallioinen tontti on liian kuiva ja hapan, täällä ei enää kasva. Yritin kerran, mutta surkastui pian, vaikka kuinka yritin antaa uutta multaa. Jokaisella kukalla on vaatimuksensa.

Aale Tynnin Kaarisilta on ollut yhdessä vaiheessa oikein läheinen ja olen lausunutkin sitä. Hieno runo.

Herkkästi lähestytty teemaa. Elämä on täynnä monenlaisia siltoja, joita on vain ylitettävä - symbolisestikin.
Aale Tynni on myös minun lempirunoilijoitani ja suorastaan rakkaudella vaalin omaa, isältäni saamaa särkynyttä sydäntä talon nurkalla. Se on jo yli 20 vuotta vanha.

Kauniisti yhdistyy kuva ja runo.

Särkyneiden sydänten silta. Se voisi olla vaikka kirjan tai elokuvan nimi.

Kaunis runo tämä, mutta kaunis on myös särkynyt sydän.
Kaarisillan siitä saa, kun niin moneen hetkeen kukka sopii!

Tuo sinun kaarisiltasi on kaunis.
Kaunis on myös Aale Tynnin Kaarisilta.

Niin kaunis, niin kaunis. Särkynyt sydän on kivulias, mutta siksi viesti osuu suoraan ytimeen, sinne missä epätoivo ja toivo pitävät pesää. Kuva ja runo tuovat valoa ja lohtua - suruunkin.

Hienosti yhdistetty!

Voi.Tuota siltaa olen joutunut jo kaksi kertaa vaeltamaan. Miten raskas kulkea se onkaan.
Vain vuodet auttavat.

Oiwallinen! Särkyneiden sydänten silta.

Hallatar, hyvin sanoit silloista. Kaihoisaa on tämä vuodenaika. Valoa, kyllä näyttää siltä että aina sitä jossain on olemassa.
Kiitos Lepis ja Pekka ja Harakka ja Doris, kukissa on aina kauneutta. Runoissakin.
Vapulis, hieno kohta tuokin mainitsemasi.
Leijonainen, se tämä ihmisen osa, särkyneitä siltoja siihen mahtuu. Mukavaa, sinäkin harrastat lausumista!
Oi Aimarii, sinulla on aarre, isän särkynyt sydän.
Obeesia, hyvä oivallus, monella olisi aineksia sen kirjoittamiseen.
Lastu, näin on, siksi varmaan nämä niin suosittuja ovat, sekä kukkana että runona. Kestosuosikkeja molemmat.
Pirjo kiitos, yhdistäminen on joskus vaikeaa mutta palkitsevaa, kun se onnistuu.
Anna, voi sinua, sinä tunnet nämä kaarisillat, sinulla on sitten sydän vuorimalmista ja kuukasista tehty. Lämmöllä sinua tänä iltana ajatellen.
Oh-show-tah hoi-ne-ne, oiwallisiahan nämä sillat, vähän toisenlaisia.

Kaunis. Pysäyttävä.