Aurinkoista, naapuri kävelee kulottuneella pihanurmella. Seinän vierustalla on kirkkaansininen roskapönttö (sellainen jotka muuten ovat tummanvihreitä ja joita on täällä jokaisen talon kulmalla ja jossa lukee SITA). Sen kirkkaampi ei sininen voi olla, sen voimakkaampi eikä syvempi.

 

On kevät tai syksy, lämmintä, ei kuitenkaan liian lämmintä, ruoho ei kasva, lehtiä ei ole puissa, naapuri kerää nurmelle tuulen riipomat  koivun oksat ja laittaa ne siniseen roskikseen, joka on niin kirkkaanvärinen, ettei maailmassa voi olla mitään sinisempää, mitään puhtaamman ja syvemmän sinistä. Jos sinisävyillä olisi vahva-mies-kisat, niin tämä sininen olisi maailman vahvin sininen.

 

Naapurilla on ruskearuudullinen paita, hihat on kääritty puolittain, pikkuruutuja, tukka vähän takaa sekaisin, vähän hikinen. Hän kerää koivun oksia, joka päivä hän tekee pihalla  kierroksen ja kerää jokaisen oksan siniseen roskikseen, siinä hänen päivänsä.

 

Omalta pihalta näen kaiken, varsinkin sen sinisen roskiksen, joka on naapurin talon päädyssä nurmella, joka on kuollutta.

 

 

******

 

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kun heräsin, mietin näenkö unet värillisinä. En muista, ehkä ne ovat kuvattomia mielikuvia, värittömiä myös, mutta tämä uni oli niin värillinen. Varsinkin se sininen roskis.

 

Oikeastaan pitäisi alkaa pitää taas unipäiväkirjaa. Myöhemmin niitä unia on hauska lukea. Löysin jotain vanhoja ja ihan ääneen piti joillekin nauraa. Mitähän tämä uni halusi kertoa?