Keittiössä ravitaan ruumis ja joskus sielukin, leipäpalan ääressä ajatellaan omia ajatuksia, tehdään eväät,  ja lähdetään päivän töihin. Illalla hörpätään vesitilkka, sammutetaan valo ja mennään nukkumaan. Mutta aina valo ei vielä silloin sammu. Se saattaa jäädä keittiön tapetille pöydän yläpuolelle enkellaulua hyräilemään:

 

 

”Iloitse, korkeus, jonne ihmisajatus ei yllä;

 iloitse, syvyys, jota enkelkatsekaan ei tavoita.

 

Iloitse, Valkeuden selittämättömästi synnyttänyt;

 iloitse, salaisuutesi kaikilta kätkenyt.

 

Iloitse, laupeuden runsasta satoa kasvava pelto;

 iloitse loppumatonta armoa tarjoava pöytä.

 

Iloitse, sillä sinä kasvatat paratiisin kukkaniityn;

 iloitse, sillä Sinä valmistat sieluillemme turvapaikan. 

 

Iloitse, hengellisen auringon säde;

 iloitse, häviämättömän Valkeuden kajastus.

 

Iloitse, sillä Sinusta koittaa kirkkaana loistava Valkeus;

iloitse, sillä Sinusta virtaa vuolas joki.”

 

(Otteita Akatistos-hymnistä Kaikkein Pyhimmälle Jumalansynnyttäjälle)

 

Valokuvatorstain haaste: Keittiö