Varkauden asemalla

kun viimeisen kerran jäit kyydistäni

ajattelin, että se olisi pilkku,

 

Se olikin piste. Juureton. Musta piste.

 

Aikaa myöten piste puhkeaa ja alkaa vuotaa.

Se kasvattaa juuren

ja muuttuu pilkuksi.

 

Tapaamme vielä.

Toisella asemalla. Kellottomalla.

Pilkun toisella puolella, jatkuvassa lauseessa, jota ei ole vielä kirjoitettu.

Tapaamme vielä kellastuvan valon katveessa.

 

*****

Sataa. Taivas

 

tietää kuinka nyt koskee sieluun saakka.

Koivun lehdissä keltaista, valo

jonka hän jätti meihin / meille.

Muisto.

Hiljainen tuuli yrittää lohduttaa

Surujen kantajaa.